Ruta Sepetyksen "Harmaata valoa"(2011) oli minulle miltei liian synkeä kirja.

Vuosi 1941, Stalin tyhjentää Liettuaa. Pieni perhe saa määräyksen nousta junaan. Määränpää on tuntematon. Isä katoaa oitis ja äiti yrittää selvitä lasten kanssa. Tytär, joka kohoaa kirjan päähenkilöksi on 15-vuotias. Perheeseen kuuluu myös uskomattoman sisukas ja kekseliäs pikkuveli.

Olot Siperiassa ovat aivan käsittämättömän kauheat. Tuntuu mahdottomalta, että kukaan saattoi selvitä hengissä. Lina-tytär jaksoi nähdä kaiken pimeyden läpi, hän unelmoi  ja jaksoi. Hän näki edes harmaata valoa jossain, vaikka kaukana tulevaisuudessa.

Kirja ei herkuttele kauheuksilla. Se vain kertoo, miten elämä meni.

Kirja perustuu kirjailijan suvun kokemuksiin Stalinin vankileireillä.