Kun luin kesällä Sansomin "Luostarin varjoissa" ja suorastaan lumouduin, lainasin myös Hilary Mantelin "Susipalatsin" (2011).

Mantel kuvaa samaa aikaa, mutta kaikki hänen henkilöhahmonsa ovat oikeasti eläneet. Päähenkilö on Thomas Cromwell, köyhyydestä kunniaan, valtaan ja maineeseen kohonnut mies.

Pakko tunnustaa, että tämä suuresti ylistetty ja palkittu teos oli selättää minut. Kun Thomaksiakin on ainakin 12 ja muutenkin henkilögalleria on valtaisa ja samoja nimiä suositaan, joutuu koko ajan etsimään kirjan alusta apua, kuka kukin oikein on. Vie aikaa ja uuvuttaa. Juoni tahtoo kadota. Luettuani kolmisensataa sivua olin jo aika kypsä, mutta tuntui typerältä lopettaa ja päästyäni yli puolenvälin, alkoivat henkilöt vähitellen asettua paikoilleen. Kirjassa on liki 800 sivua.

Kirja kuvaa siis Henrik VIII:nen aikaa. Cromell kohosi hoviin aina kuninkaan lähimmäksi mieheksi ja vaikutti suuresti siihen, että Englanti irtautui katolisesta kirkosta. 

Kirjan kieli on erityisen kaunista ja aika mielenkiintoinen, mutta en jaksanut syttyä. Googlesta piti tarkistaa kirjan loputtua, missä vaiheessa Cromwellin oma pää putosi.