Hyviä, tuoreita kuuntelukirjoja tahtoo olla vaikea löytää. Kun taas tulee ajeltua enemmän autolla, olen yrittänyt etsiä. Viikonloppuna kuuntelin Veikko Huovisen "Lemmikkieläimen"(1966), joka on aikoinaan jäänyt lukematta.

Rikas pohatta palkkaa köyhän kurjimuksen lemmikkieläimeksi hulppean olohuoneensa nurkkaan rakennettuun lasiseen "Akvaarioon". Sopimus hyväksytään viranomaisten läsnäollessa. Vuoden palkkiosta osa maksetaan etukäteen ja kuoleman varallekin on vakuus.

Surkeassa loukossa elänyt perhe pääsee muuttamaan heti mukaviin oloihin, kun aviomies suljetaan koppiinsa. Mutta miltä tuntuu olla ihmisten töllisteltävänä? Miltä tuntuu olla ehdottoman eristettynä? Mielenterveys alkaa nopeasti horjua.

Myös ulkopuolinen yhteiskunta joutuu muutoksen kouriin.

Kirja on edelleen ainakin yhtä ajankohtainen kuin 60-luvulla. Tuloerojen kasvu ja tuorein vaalitulos kertovat omaa kieltään.