Innostuin lukemaan enemmänkin näitä Raili Mikkasen mainioita nuortenkirjoja. "Karhun kumarrus" (1996) kertoo Miina Sillanpäästä.

Kirjan outo nimi juontaa Miinan äidin, Leenan, nuoruudesta. Markkinoilla oli esiintymässä kesy kahlekarhu, joka osasi ennustaa. Nuorelle Leenalle se kumarsi lapsia yhdeksän kertaa, seitsemäs kumarrus oli erityisen syvä. Seitsämäs lapsi Miina oli siis erityislapsi, niin kuin sitten olikin.

Oli viehättävää lukea vahasta Forssasta, jossa Miina jo 12-vuotiaana aloitti puuvillatehtaalla. Miinan kotihan oli 10 kilometrin päässä Jokioisilla pienessä torpassa. Kun itse olen asunut nuorena Forssassa kaksi vuotta, yllätyin, miten paljon muistoja 1800-luvun loppupuolen kuvaus nosti eloon.

Minäkin asioin mielelläni puuvillatehtaan kaupassa. Sieltä sai edullisesti vallan ihania kankaita. Myös vanhoja rakennuksia oli ainakin silloin vielä paljon jäljellä ja tehdaskin toimi vielä, vaikka pikkutytöt eivät enää töitä tehneetkään.

Kirja etenee kahdella tasolla. Välillä kuljetaan Leena-äidin askelissa, välillä syvennytään Miinan elämään.

Kirja sopii yhtä hyvin aikuisen kuin nuoren lukijan käteen.