Olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä kirjoja holokaustista. Olen lukenut juutalaisten riemusta ja vaikeuksista palata Pyhään maahan. Nyt luin ensimmäisen kirjan, joka kertoi arabisuvun silmin, miltä tuntui menettää ikiaikaiset perheen oliivilehdot, joutua pakolaisleiriin, joutua vangituksi, tulla kidutetuksi, kuolla tuntemattomana joukkohautaan.

Susan Abulhawa asuu Yhdysvalloissa, mutta on syntynyt palestiinalaisten pakolaisten lapsena. Hänen kirjansa henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta kaikki tekstin historialliset faktat on tarkoin tarkistettu. Kauheudet ovat totta!

Kirja on hyvin mustavalkoinen asetelmaltaan. Aitoa, puhdasta rakkautta, veli sodassa veljeään vastaan. Viattomien ihmisten loputonta kärsimystä ja kuolemaa.

En kyennyt lukemaan kirjaa kerralla. Oli pakko pitää väliä ja ottaa etäisyyttä henkilöihin, että voi jatkaa.

Minun on vaikea uskoa, että Lähi-Idässä koskaan kyettäisiin luomaan pysyvää rauhaa. Näin olen ajatellut jo aiemmin ja vielä enemmän luettuani kirjan.

Susan Abulhawa: "Jeninin aamut" (2010)