Jo syyslomalla ystävän uutuushyllystä lukaisin kaksi melko nopeasti luettavaa, mutta sisällöltään painavaa kirjaa. Sarita Skagnesin "Vain tytär" (2010) kertoo jo nimellään missä mennään. Samoin Lubna Ahmead Al - Husseinin ""40 raipaniskua, Tositarina nyky-Sudanista." (2010).

Sarita Skagnes on norjalaistunut intialaistyttö, josta isä oli niin kiihkeästi toivonut poikaa, että vaihtoi hänet sukulaispoikaan ja jätti Intiaan muun perheen muuttaessa Norjaan paremman elämän toivossa. Lopulta tytär otetaan perheen piiaksi. Kun tytär rakastuu norjalaispoikaan, onkin kunniamurha lähellä.

Nyt Sarita elää uudessa avioliitossaan salanimen turvin. Jäin kyllä ihmettelemään, miten perhe  suhtautuu, kun tytär on tullut ulos kaapista ja esiintynyt julkisesti mediassa.

Sudanilainen Lubna Ahmad Al-Hussein pidätetään kahvilasta, koska hän on pukeutunut housuasuun. Häntä kuten muitakin odottaa ankara raipparangaistus, joka vie naiselta kunnian helposti loppuiäksi. Lubna onkin tarmokas toimittaja. Hän ei taivu, vaan tekee tilanteestaan häpeän sijasta julkisen tilaisuuden, johon kutsuu länsimaiden edustajia. Taistelu jatkuu. Lubna haluaa oikeutta, ei vain itselleen, vaan kaikille Sudanin kaltoinkohdelluille naisille.

Muutama viikko sitten luin Hesarista, että Lubna Ahmad Al-Husseinin taistelu on kannattanut. Epäsiveellisen pukeutumisen tähden ruoskittujen naisten luku oli kymmenistä tuhansista pudonnut muistaakseni aivan muutamiin kymmeniin.

Kirjat ovat terveellisiä muistutuksia meille läsimaisille naisille. Skagnesin kirjan tuotto menee Suomen Planin hyväksi "Koska olen tyttö"-kampanjaan.