Elina Hirvosen edellinen, Finlandia-ehdokkaanakin ollut "Että hän muistaisi saman" vei minut täysin. Tartuin siis suurin odotuksin uuteen "Kauimpana kuolemasta". En halua sanoa, että olisin pettynyt, mutta ehkä edellisestä itse pidin enemmän.

Kirjailija on asunut kaksi vuotta Sambiassa ja tuntuu tuntevan maan karun todellisuuden. Kirjassa harhailee elämässään kaksi hyvin erilaista ihmistä, molemmat kuin tuuliajolla. Sattumien summaa, he kohtaavat. Juoni haarautuu moneen otteeseen ja teemoja kertyy useita.

Minua satuttivat naisten ja lasten kohtalot niin, että aika ajoin lukeminen tuntui liian raskaalta.

Kuitenkin, kannattaa lukea.