Lars Gustafsson näkyy olevan tunnettukin ruotsalainen kirjailija. Tartuin tähän vanhempaan (1978) kirjaan ihan nimen perusteella. Minä olen elänyt mehiläisten keskellä. Isäni hoiti niitä kuutisen kymmentä vuotta, miehenikin neljännesvuosisadan ja Kun hän lopetti, toi naapuri pesiään tilalle. Nyt poikanikin jatkaa.

Vähän tämä kirja kertoo mehiläisistä. "Mehiläishoitajan kuolema" kertoo hieman syrjäytyneestä miehestä, joka sairastuu syöpään, mutta ei halua tiedostaa koko juttua eikä halua hoitoja. Hän on eronnut. Hän on jäänyt työttömäksi opettajan virastaan, kun pieni syrjäkoulu lopetettiin. Hän hoitelee mehiläisiään mökillään ja tekee pieniä muistiinpanoja päiviensä kulusta.

Kirja on hyvin pieni. Se koostuu hajanaisista merkinnöistä. Kipujen kestämistä, luonnon kauneuden tarkkailua. Muistoja menneestä.

Nopeasti luettuna kirja antaa kovin vähän. Kannattaa pysähtyä.