Tartuin tähän jo vähän vanhempaan (1998) kirjaan ihan siksi, että kirjoittaja on politiikasta jokseenkin tunnettu henkilö. Samalla periaatteella luin Aino Suhostakin yhden kirjan verran. Siis tällä kertaa Hannele Pokka "Marja ja Niila".

Kirja on rakkaustarina kuten kannesta voi jo päätellä. Rakkaus roihahtaa lantalaistytön ja saamelaispojan välille ja mitä siitä sitten seuraa? Vaikeuksia tietenkin. Se tarina ei ole kummoinenkaan, mutta onneksi kirjassa on muutakin.

Kirja kertoo 1900-luvun puolivälin Lapista. Saamelainen kulttuuri on murtumassa ainakin osittain. Kouluissa opetetaan suomenkielellä ja saamen puhuminen on suorastaan kielletty. Moottorikelkka on tullut poropaimenien verrattomaksi avuksi ja kun päivässä ehtii tokan luo ja takaisin, on kota-asumuksista ja porojen mukana vaeltelusta siirrytty taloihin asumaan. Nuoret eivät enää välttämättä halua pukeutua saamelaisasuihin ja joku lähtee jo eteläänkin. Turismi tuo uusia tuulia Lappiinkin.

Kiinteä asutus tuo esiin maanomistusongelmat. Kuka omistaa Lapin kairat? Ovatko ne valtion maita vai kuuluuko saamelaisillekin jotain ikiaikaisen nautintaoikeuden perusteella?

Kirjan Marja joutuu opettajana kokemaan vanhempien katkeran vihan, kun "suosii" saamelaislapsia. Onhan aivan käsittämättömän sopimatonta, että lantalainen, oikea ihminen, avioituu saamelaisen poromiehen kanssa. Ei sellainen kertakaikkiaan ole sopivaa juuri kenenkään mielestä. Myös seurakunnan paimen loistaa ahdasmielisyydessään.

Kirja on mielenkiintoinen lähinnä saamelaisen elämäntavan ja kulttuurin kuvauksena.