Luettuani Khaled Hosseinin  aivan loistavan kirjan "Tuhat loistavaa aurinkoa", olen odotellut sopivaa hetkeä lukea Hosseinin edellinen teos "Leijapoika". Nyt sen vihdoin luin.

Heti kirjan ensimmäisiltä riveiltä löytyy tavallaan kirjan motto: "..olen oppinut ajan myötä, ettei pidä paikkaansa että menneisyyden pystyisi hautaamaan. Menneisyys kynsii tiensä maan alta esiin."

Kirjat muistuttavat toisiaan monella tapaa. Tapahtumat sijoittuvat Afganistaniin. Lukija rämpii kauhujen, kipujen ja kuoleman keskellä, mutta aina jostain raosta kajastaa sen verran toivon kipinää, että kestää lukea nekin sivut, jotka miltei haluaisi hypätä yli. Kirjaa tuskin malttaa laskea kädestään, vaikka sivuja on yli 400.

Toivottavasti Hosseini julkaisee pian jotain uutta.