Katri Lipsonin "Kosmonautti" valittiin pari vuotta sitten HS:n vuoden esikoiskirjaksi. Se oli myös Finlandia-palkintoehdotas. Vihdoin kirja ehti minunkin käsiini.

Lukiessani saatoin hyvin ymmärtää kirjan suosion kriitikkopiireissä. Hienosti rakennettu juoni aukeaa kerros kerrokselta.

Kirja kuvaa unelmien voimaa ja haurautta. Ennenkaikkea kirja minusta kuvaa kuitenkin venäläistä yhteiskuntaa. Itse pidin sitä kirjan mielenkiintoisimpana puolena.

Joku sanoi, että tätä kirjaa ei voi lukea kerralla ja että kirja täytyy lukea useasti, että sen kaikki kerrokset aukeavat. Minä en usko lukevani tätä kirjaa toiseen kertaan.