"Omenansiementen maku" teki Katharina Hagenasta kertaheitolla kotimaassaan Saksassa tunnetun ja arvostetun kirjailijan. Toeksen käännösoikeudet myytiin samantien 10 maahan ja kaikkialla kirja on ollut sekä arvostelijoiden että lukijoiden suosikki.

Jälleen kerran kävi niin, että kaikesta edelläolevasta suitsutuksesta huolimatta, minä en kirjasta syttynyt.

Kirjan alkulehdellä on lainaus Paul Valerylta: "Jos muisti olisi lahjomatttoman luotettava se ei palvelisi meitä lainkaan." Tämä lause olikin parasta koko kirjassa.

Toki teoksen idea oli pureutua muistoihin, avata niitä kerros kerrokselta. Nuori nainen perii isoäitinsä talon ja muutamina kesäisinä päivinä hän vajoaa lapsuutensa ja nuoruutensa muistoihin. Mikä niissä oikeastaan on totta?

Idea on ihan hyvä. Ehkä minua kiusasi kepeän romanttinen rakkaustarina, joka kulki alkulehdiltä asti arvattavaan loppuunsa. Siinä oli jotain liian helppoa, suorastaan helppohintaista.

Lukekaa toki, ehkä pidätte.