Poimin viikonloppuna neljä kukkuraista sangollista suppilovahveroita. Syksyinen metsä, josta pakkanen on nujertanut hirvikärpäset, on parhaimmillaan. Silloin sienten poiminta on eräs elämäni suurimpia nautintoja. Mutta niiden perkkaus onkin sitten uuvuttavaa puuhaa.

Siivitin hommaa kuuntelemalla Ernest Hemingwayn "Vanhus ja meri". Lukijana Ismo Kallio.

Olen lukenut kirjan joskus nuorena eli noin 40 vuotta sitten. Kirja on niitä harvoja, jotka ovat jääneet mieleen vuosien loputtomista luetuista kirjapinoista.

Tämä kirja ei ollut menettänyt vuosien saatossa mitään vaikuttavuudestaan. harjasin sieniä kuivausverkolle ja kuuntelin herpaantumattomalla mielenkiinnolla tuttua tarinaa. Nuoren pojan osan olin kokonaan unohtanut. Nyt se puhutteli ihan uudella tavalla. Ehkä myös vanhuksen ajatukset iskivät nyt syvemmälle kuin aiemmin.

Hieno klassikko. Kuunneltuna aivan nautinnollinen.