1241668849_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viime syksynä Helsingin kirjamessuilla kuuntelin Lauri meren haastattelua Tauno Palon tuoreesta elämäkerrasta ja samaan syssyyn kävin vielä teatterissa kuuntelemassa upean Palon muistokonsertin. Silloin ajattelin lukea kirjan samantien. Kävi vielä semmoinen onni, että ystävättäreni, joka kulttuuritoimittajana saa toisinaan kirjoja luettavaksi etukäteen pelkkinä irtolehtinippuina, antoi kassiini jo lukemansa Lauri Meren "Tauno Palon".

Kuitenkin vasta nyt kaivoin esille tuon liki kymmensenttisen nipun. Tuommoista kirjaa on muuten hauska lukea. Ei paina vuoteessakaan paljon, kun nappaa pinosta arkin kerrallaan ja heittää sitä mukaa lattialle. Luettu paperi toimii vielä hyvin lasten piirustuspaperina.

Uskomaton työ kirjassa on tehty. Meri kirjaa ja analysoi jokaisen vaiheen Taunon elämässä ja jo sukuhteet ennen pojan syntymää on kirjattu mahdollisimman kauas taaksepäin. Kun Tauno Palo oli lisäksi tavattoman työteliäs ja ehtiväinen on tutkimista riittänyt. Mutta, jotain jäin kyllä kaipaamaan.

Loppujen lopuksi paksu teos on enemmäkin Kansalisteatterin historiaa, suomalaisen elokuvan historiaa, TV- ja radioteatterin historiaa kuin miehen oman elämän historiaa. Miltei jokainen esitys käydään läpi tarkasti analysoiden, mutta näyttelijästä roolinsa takana kerrotaan lopultakin äärimmäisen vähän.  Useita kertoja Meri tosin mainitsee, että Palo oli erittäin tarkka ja sulkeutunut oman elämänsä suhteen eikä antanut haastatteluja.

Saamme tietää paljon lapsuuden kotitaustasta ja isoveljen traagisesta kuolemasta, joka varjosti nuoremman veljen elämää aina kirjaimellisesti hautaan saakka.

Palon koulutie jäi kansakouluun. Siltä pohjalta hän kumminkin ponnisti vakituiseen virkaan puolustusvoimien koelaboratorion preparaattoriksi, jonka tehtävänä oli valmistella näytteet tutkimuksia varten. teatteriharrastus vei kuitenkin mennessään, kun Kansallisteatteri tarjosi sopimusta Sörnäisten Työväennäyttämön kasvatille.  

Alkoi miehen yli 40-vuotinen yhtäjaksoinen työkausi Suomen Kansallisteatterissa, Palolla oli usein rooli kolmessakin näytelmässä lomittain. Siinä ohella sitten kesäkiertueet, 65 kokoillan näytelmäelokuvaa, levytykset, kuunnelmaroolit radiossa ja TV-näytelmät.

Valtava työmäärä ja itsensä hajottaminen alkoivat vuosikymmenten saatossa kantaa veroa, joka Palolla näkyi muistiongelmina. Runsas alkoholinkäyttö ei tilannetta parantanut. 1970-luvun alussa tilanne paheni nopeasti. Alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä, sattui pahoja mokia näyttämöllä ja aivan vaivihkaa, ilman mitään lähtöjuhlallisuuksia Palo jäi hyvin ansaitsemalleen eläkkeelle, jota ehti nauttia kymmenisen vuotta.

Kirja antaa hyvän kuvan Palosta näyttelijänä ja analysoi myös hänen valtaisan menestyksensä salaisuutta. Mutta  muusta elämästä ei kerrota juuri mitään, nippanappa vaimon vaihto ja lasten syntymät. Runsas kuvituskin keskittyy teatteri- ja elokuvaesityksiin.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen teos. Tulipahan ainakin kerrattua kaikkien klassikkonäytelmien juonenkulku.