Hjalmar Söderbergin "Tohtori Glas" ilmestyi ensimmäisen kerran 1905. Sata vuotta myöhemmin Bengt Ohlsson kirjoitti teokselle rinnakkaiskirjan "Gregorius".  Kyseessä on aika mielenkiintoinen kirjapari.

Tohtori Glas on klassikko, josta otetaan yhä uusia painoksia ja joka parhaillaankin menee näytelmänä Kansallisteatterissa. Kirjassa nuori lääkäri haluaa auttaa salaisen ihastuksensa kohdetta, vanhan pastorin nuorta vaimoa, pääsemään vapaaksi aviomiehensä lähentelyiltä. Pastori Gregorius kuvataan varsin epämiellyttäväksi hahmoksi. Häntä on pidetty jopa ruotsalaisen kirjallisuuden vastenmielisimpänä hahmona.

Ohlsson on lähtenyt rohkeasti rakentamaan lihaa vanhojen luitten päälle ja luonut Gregoriuksesta oikean ihmisen ajatuksineen, haaveineen, muistoineen ja pyrkimyksineen. Tympeä tyyppi, joka aiemmin on piirtynyt vain tummana hahmona taustalle, muotoutuu syvästi inhimilliseksi ihmiseksi.

Siinä missä Söderbergin teos kirjaa tapahtumat pienin päiväkirjamerkinnöin, käyttää Ohlsson laveaa tekstiä ja runsaasti sivuja.

Kirjoissa elää viehättävänä taustana 1800-luvun lopun Tukholma.

"Gregorius" on palkittu arvostetulla August-palkinnolla.