Tyttäreni oli ostanut tämän uuden, täydennetyn version Anne Frankin päiväkirjasta ja vaati minuakin lukemaan sen. Olen lukenut Annen päiväkirjan vuosien varrella useaankin kertaan, löytäen aina jotain uutta. Tällä kertaa oli mukana todella jotain uutta, jotain ennenlukematonta. Isä Oton aikanaan sensuroimat sivut on palautettu ja kirja on paisunut neljänneksellä. Kun tässä niteessä oli reippaat 400 sivua, niistä siis noin 100 on lisätty.

Vaikka ei muistaisikaan ihan tarkkaan, mitä aiemmin on lukenut, on aika helppo huomata, mitkä asiat ovat olleet mustalla listalla.

Kun muistaa tilanteen, missä Anne eli, ahtaat salaiset huoneet, joissa piilotteli kahdeksan ihmistä kolmesta eri perheestä, keskellä sotaa, pelkoa, nälkää, puutetta ja kauhua, voisi odottaa kurjuuden kuvauksia. Niitä on kirjassa ollut ihmeen vähän. Kyllä  kerrotaan kauhun hetkistä, riidoista, ruuan yksitoikkoisuudesta ja vaatteiden hajoamisesta, mutta taidokkaasti Anne pehmentää kaikkea huumorilla.

Tekstin lisäyksissä ovat enemmän esillä Annen kokemat ristiriidat oman perheensä kanssa. Isäänsä Anne palvoo ja jokainen arvostelu tai väärinkäsitys isän taholta on murskaava. Äitiään Anne ei voi sietää ja ennen rakas Margot-siskokin alkaa tympiä. Siekailematta Anne ruotii myös vanhempiensa avioliittoa, jota hänen on vaikea ymmärtää.

Tuntuu, että tekstistä olisi aiemmin poistettu myös muiden mukanaolleiden raakaakin kritiikkiä.

Toinen arka aihe on tietysti seksi. Anne oli murrosikäinen nuori ja kaipasi kipeästi ihastumista ja rakastumista. Hän kirjoittaa seksuaali- ja intiimiasioista ihmeteltävän suorasukaisesti. Kokihan hän jonkinlaisen teinirakkaudenkin Salaisen Siiven Peterin kanssa, kun ei sopivampia ollut tarjolla.

Annella on taito kertoa ankeasta arjesta kiehtovan tarkasti. Hän kuvaa herkullisia keskustelun pätkiä usein sarkastisesti. Hän kertoo surkeasta WC-kulttuurista. Hän raportoi ankeista aterioista ja koululäksyistään, joita hän urheasti lukee koko kahden vuoden ajan. Ulkomaailman tapahtumia seurataan tiiviisti. Maailmanpolitiikka ja läheisten kohtalot mietityttävät.

Olen käynyt Annen Salaisessa Siivessä. Huoneet ilman huonekaluja ja tekstiilejä ovat ahdistavan kolkot. Annen vuoteen yläpuolella seinällä on vielä muutamia Annen itsensä liimaamia filmitähtien kuvia. Siinä kohden aika tuntuu pysähtyvän.

Anne haaveili toimittaja-kirjailijan ammatista tulevaisuudessa. Jos hän olisi saanut elää, uskon että toive olisi toteutunut.

Annen päiväkirja jäi elämään. Jokainen sukupolvi voi löytää siinä uudestaan palan maailmanhistoriaa ja palan nuoren, lahjakkaan tytön elämää ja haaveita.