2071574.jpg

Kuva on surkean kelmeä,  kirja ei.

Sateinen sunnuntai yllytti tarttumaan kirjaan. Otin Sofi Oksasen "Puhdistuksen" ja istuin sohvaan. En tainnut nousta kuin takkatulta kohentamaan ennen kuin sain kirjan loppuun.

Hyvin harvoin enää löytää kirjoja, jotka imaisevat mukaansa, joita ei halua, ei voi jättää kesken. "Puhdistus" on sellainen kirja.

Kirja kuvaa yhden suvun kautta Viron lähihistoriaa 1930-luvulta uuden itsenäistymisen alkuvuosiin. Yhden perheen ja suvun kokemukset laajenevat jopa yli yhden maan historian yleisinhimillisiin kohtaloihin.

Kirjaa lukiessa palautuu mieleen yhä uudelleen Khaled Hosseinin "Tuhat loistavaa aurinkoa". Kirjoissa on jotain samaa naisten asemasta yhteiskunnallisissa murroksissa. Jos Khaled Hosseinin kirja oli parasta, mitä olin lukenut vuosiin, niin Sofi Oksasen kirja on parasta suomalaista, mitä olen lukenut vuosiin.

Ei mennyt hukkaan sateinen sunnuntai.