2088724.jpg

Lumimyrskyinen sunnuntai Helsingissä ystävättären luona. Hänellä on kirjoja kaikkialla, kymmeniä, satoja, joita en ole lukenut ja haluaisin lukea. Tällä kertaa valintani osui Aila Meriluodon "Lauri Viitaan". Käsittääkseni kyseessä on uusintapainos jo 1974 ilmestyneestä kirjasta sarjassa "Legenda jo eläesssään". Tässä lukee vain 5. painos 2008.

Muistelen, että Meriluodon "Lasimaalaus" on varhaisin lukemani runokirja. Isoveli oli saanut sen kummiltani lahjaksi ja minäkin, pieni tyttö sitä lueskelin. Myöhemmin luin Meriluodon omaelämäkerralliset kirjat. Vain tämä on jäänyt lukematta. Teatteriesitys "Putoavia enkeleitä" jäi myös näkemättä, mutta nythän siitä tulee elokuva.

Kirjan takakannessa kirjailija sanoo: "Tämä kirja oli vaikea kirjoittaa, siksi kirjoitin sen kevyesti". En sanoisi, että kirja on ihan kevyesti kirjoitettu, mutta tietyllä tavalla ulkokohtaisesti. Kirja kertoo hyvinkin kauheat asiat toteavaan tyyliin. Koettu kauhu, suru, tuska ja pelko ovat luettavissa, arvattavissa enemmänkin riviväleissä.

Minullekin kirjan lukeminen oli raskas kokemus. Kirjassa on liian paljon ainesta, joka tulee liian lähelle, kertoo kuin minun elämästäni.

Viita oli nero, joka sairastui skitsofreniaan. Mutta jo ennen sairautensa ensimmäisiä merkkejä, harhoja, hän oli selkeästi voimakkaan narsistinen tyyppi, joka ei terveenäkään kyennyt sopuisaan elämään. Jo kirjan alkulehdillä itse vielä naimisissa oleva Viita kirjoittaa Ailalleen, miten tämä on hänen elämänsä tarkoitus. Kauhealta kuulostaa Viidan tikkukirjaimin painottama viesti: MINÄ OLEN OLEMASSA VAIN, KUN JOKU RAKASTAA MINUA.

Vaimonsa menestystä hän ei kestänyt. Kirjan mukaan hän mm. poltti vaimonsa päiväkirjat. Ihmettelenpä mistä on ongittu ne vuosien 1944-47 päiväkirjat, jotka julkaistiin 1986.

Omasta lukemisestaan Meriluoto kertoo: Lukeminen on minulle elämäntapa, kuin toinen todellisuus. Sen voin täysin allekirjoittaa.

Kirja sai minut moniaita kertoja ajattelemaan oman elämäni käänteitä. Kirja sai myös jälleen kerran miettimään, miten pitkälti luova nerous pulppuaa samoista lähteistä kuin mielen liiallinen herkkyys sairastua. Ei Viita ole suinkaan ainoa.

Kirja oli ahdistavuudestaan huolimatta tai juuri siksi oikein sopivaa luettavaa mysrkyn keskellä. Kirjan myrskyistä selvittiin eteenpäin.