2014918.jpg


On tässä syyslomalla ollut vähän kiirettä elävien nahkaselkäpainosten hoitamisessa. Ilmestymisvuodet ovat 2005, 2006, 2007 ja 2008. Kaksi tuoreinta painosta ovat vielä ilman sanoja. Ihan jotain pientä olen ehtinyt sentään lukeakin.

Joskus vuosi sitten sain käsiini Mark Levengoodin esikoisen "Riemujen rikkaus ja surujen summa". Ihastuin oitis kirjoittajan taitoon kuvata keveästi huumorilla hyvin vaikeita ja raskaitakin asioita. Kirjasta jäi päällimmäiseksi hyvä ja iloinen mieli.

Uutuus "Niin pieni ihmissydän on" näyttää päällisinpuolin ihan samanoloiselta. Pieni kirjanen täynnä pieniä, tarinoita elävästä elämästä. Kun edellisen kirjan takakannessa mainostettiin lempeää huumoria, niin tämän teoksen lukukokemus oli vallan jotain muuta. Ei kai Levengoodin voi sentään sanoa kirjoittavan ilkeästi, mutta aika rouheaa ja piikikästä tekstiä tästä kirjasta löytyy verrattuna edelliseen. Aihepiiri on synkempi, samoin sanankäyttö roisimpaa, huumori kyynisempää. Levengood kertoo esim. miten poikkesi kiirastorstaina hakemaan krematoriosta kaverinsa, "jota oli vähän tuhkattu". Sanavalinnoissa "ämmä", "tantta" ja monet muut kertovat tekstin luonteesta.

Monessa jutussa on aiheena nolous ja häpeä. Milloin on haastateltavana joku hankala tomppeli, sukulaiset osoittautuvat pähkähulluiksi, milloin Levengood itse nolaa itsensä. Näin tapahtuu mm. Tanskan kuningattaren kutsuilla tai kirjakaupassa, jossa Levengood turhaan odottelee omistuskirjoitusta toivovia ostajia.

Toki kirjailijan pääteemana on tuttu positiivinen elämänasenne. Elämä täytyy uskaltaa ottaa vastaan avoimin silmin. Elämä on jännittävä ja ainutkertainen seikkailu.
"Elämä on suurimmillaan siinä, mikä on oikein pientä."

Kirjassa oli Suvivirteen uusi kaunis sanoitus. Missään ei kerrottu, kuka ja miksi oli sen runoillut. Jäin kaipaamaan.

Piti ehtiä Hesan kirjamessuille näkemään miestä livena, mutta en sitten ehtinytkään. Sen sijaan kuulin lauantai-iltana Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Tauno Palon 100-vuotismuistokonsertin ensi-illassa upean esityksen laulusta "Niin pieni ihmissydän on".  Olihan kokemus.