1869718.jpg

Olipa viimein hyllyssä Sirpa Kähkösen "Lakanasiivet". Kolme edellistä osaa olivat vielä sentään melko tuoreessa muistissa, niin että ilolla avasin viimeisimmän.

Kirja kertoo 400 sivulla yhden päivän tarinan aamusta iltaa. On heinäkuun ensimmäinen, helteinen päivä 1941. Kuopiota pommitetaan.

Taitavasti kirjailija solmii lankoja. Kaikki tutut henkilöt kotirintamalla ovat mukana ja paljon mahtuukin elämää yhteen ainoaan, pitkään päivään.

Lukiessa tuntuu välillä kuin katselisi jostain aikakoneen kurkistusluukusta menneeseen. Sotaan jo lopenuupuneet naiset säälittävät. Lukija tietää, mitä sotarintamalla vielä on tulossa.

Olen Kähkösen kirjasarjasta pitänyt ja pidin tästäkin, mutta niin paljon olen viime aikoina lukenut sotaan liittyvää kirjallisuutta, että tuli tunne; jo riittää. En jaksa enää tätä tällaista.

Minulla on se käsitys, että sarja olisi nyt neliosaisena valmis. Tavallaan langanpäät solmiutuivatkin , mutta yhtä hyvin sarja voisi jatkuakin. Sota jatkuu, elämä jatkuu, paljon jäi kesken.

PS Kun joku viikko sitten lehdessä oli juttua kääntäjä Kersti Juvasta, hänhän oli saanut tunnustukseksi taiteilijaprofessorin arvonimen, niin ilolla huomasin hänen pitävän samoista suomalaiskirjailijoista kuin minäkin. Listassa oli mm. Kähkönen, lisäksi Väisänen, Tuuri ja Itkonen. Myös Juvan käännöksistä olen pitänyt. Onnea vain uudelle professorille, joka näkyy täyttävän 60 vuotta piakkoin, 17.9.