1711944.jpg

Kirja rakentuu pelkistä jääkaapin oveen jätetyistä muistilippusista, joten sen tosiaan lukaisee tunnissa tai allekin, mutta ajatuksia se jää jäytämään paljon pitemmäksi aikaa.

Kirjailija Alice Kuipers on hyvin nuori, alle kolmikymppinen, mutta kirjan kokonaisuus tuntuu varsin kypsältä.

Kirjan äiti on kiireinen yksinhuoltaja, lääkäri, joka päivystää ehtimiseen. Teini-ikäinen tytär ja äiti pitävät yhteyttä turhauttavien tarralappusten avulla.

Lyhyet tekstit kertovat arjen kiireistä ja kiukuista, mutta myös huolenpidosta ja rakkaudesta.

Lappusten vähäiset tekstit kannattelevat hyvin juonta. Äiti sairastuu ja sairastaa. Aika on lyhyt. Liian lyhyt.

Mielenkiintoisesti rakennettu ja kirjoitettu kirja. Niukkuudessaan paljon kertova.

Minut kirja jätti miettimään mitä oikeastaan on äidin ja lapsen välinen rakkaus? Mitä ylipäänsä on rakkaus?  Onko se välittämistä, huolenpitoa ja hyväksymistä? Vai onko se vielä jotain muuta?