1711998.jpg

Vietin viikonlopun Espoon Herättäjäjuhlilla. Jo liki 40 vuotta Siionin virret ja jokakesäiset Herättäjäjuhlat ovat kuuluneet oleellisena osana elämääni. Siionin virret ovat minulle itkuvirsiä. Milloin olen itkenyt ilosta, milloin surusta, milloin ikävästä, kun monikymmentuhantinen juhlakansa on kannatellut voimallista virttä suvisessa luonossa avoimen taivaan alla.

Tällä kertaa oli aivan erikoisena ilonaiheena se, että molemmat lapseni, ensimmäiset juhlansa jo puolivuotiaina juhlakentällä virsien huminassa nukkuneet, olivat tuoneet juhlille omat pienokaisensa kuulemaan lapsuutensa ja nuoruutensa virsien kaikua.

Olin matkassa juhlakansan omalla tilausbussilla ja siinä matkavirsien välillä luin Barbara Mujican kirjaa "Frida". Pidin kirjasta, vaikka siinä oli kovin paljon asioita, joista en oikeastaan pitänyt.

Ensinnäkin kirja on näitä, juuri kritikoimiani teoksia, jossa kirjailija asettuu ajattelemaan toisen ihmisen ajatuksia. Tällä kertaa kirjoittaja ei sentään asetu itse Frida Kahloksi vaan pikkusisar Cristinaksi. Vain 11 kuukautta nuoremman sisaren suulla kerrotaan isosisko Fridan elämä alkaen lapsuuden uhmakkaista leikeistä, polion runtelemasta lapsesta,  boheemiksi nuoreksi, ristiriitaiseksi taiteilijaksi ja lopulta lääkkeiden ja alkoholin suurkäyttäjäksi, loppuunsa väsyneeksi ja masentuneeksi, kuolemaa haluavaksi ihmisraunioksi.

Ahdistavaa oli lukea Fridan avioliiton tuskaisista kiemuroista. Kaksi hyvin narsistista ihmistä, jotka eivät kyenneet elämään yhdessä, mutta eivät erilläänkään. Kirja repi tuskallisesti auki oman avioliittoni tuskin arpeutuneita haavoja.

Kirjoittaja on yhdysvaltalainen kirjailija ja kriitikko sekä espanjan kielen professori yliopistossa. Voittanut teoksillaan useita kirjallisuuspalkintoja. Hän toteaa tästä kirjasta, sen olevan suurimmaksi osaksi fiktiota. Toki Meksikon historian ja Fridan elämän tärkeimmät ja tunnetut faktat ovat paikoillaan, mutta kaikki muu onkin sitten keksittyä. Tarinaan on lisätty sekä henkilöitä että tapahtumia tarpeen mukaan. Tarkoitus on ollut tavoittaa olennaisin Fridan elämästä, ei laatia dokumenttia.

Mielestäni kirjailija on onnistunut. Teos imee mukaansa. On helppoa kuvitella, että juuri näin kaikki olisi voinut tapahtua. Juuri näin Frida olisi voinut toimia ja ajatella.

Jäi hieman harmittamaan, kun tajusin, että Kahlon kotimuseo ei olisi ollut tavoittamattoman kaukana tannoisella Meksikon matkallamme.