Vihdoinkin viikko, jossa ei ollut mitään pakkotyötä tai sosiaalisia velvotteita. Kun aurinko paistoi, puuhastelin pihalla ja luin, kun satoi, puuhastelin sisällä ja luin. Pitkästä aikaa innostuin taas dekkareista.

1724267.jpg

Karin Alvtegenin "Varjo" on kerrassaan hieno kirja. Se on avioliittoromaani, se on rikosromaani, se on sukupolviromaani, se on vaikka mitä. Kirja luotaa syvältä tekojemme ja tekemättä jättämisemme syitä ja seurauksia.

1724281.jpg

Kuten Alvtegen myös Anna Jansson on taattua tavaraa. Olen pyrkinyt lukemaan kaiken heiltä suomennetun. Miten lie "Hopealantti" jäänyt lukematta. Hyvä, että vahinko tuli korjattua. Nautin aivan erikoisesti kirjasta, koska se tapahtui Gotlannissa. Kirjassa olivat esillä kaikki Gotlannin viehättävät epiteetit; valkeat hiekkarannat, rantojen mahtavat raukit, meren sini, Visbyn keskiaikaiset muurit ja rauniot ja kaupungin ihanat ruusut. Jopa Peppi Pitkätossun talo oli mainittu. Oikein tunsin auringon lämmön ja ruusujen tuoksun. Saarella kerran vietettyjen onnellisten päivien muisto lämmitti mieltä.

Muutenkin ihan hyvä dekkari.

1724305.jpg

Suomalainen esikoiskirjailijan Anja Gustafssonin "Antiikkilipasto" ylitti odotukseni. Eläkeläisrouva on pannut antiikintietämyksensä peliin ja kirjoittanut vallan viihdyttävän dekkarin. Kirja muistuttaa Outi Pakkasen dekkareita parissa suhteessa, tapahtumat sijoittuvat tarkasti Helsinkiin ja ihanaa ruokaa laitetaan ja syödään ahkerasti ja hartaudella. Molemmat asiat kiehtoivat minua kovin, eikä juonikaan hassumpi ollut. Ihanpa odottelen jatkoa.

1724340.jpg

Nigel McCrery on myös esikoiskirjailija, entinen poliisi, joten rikoksen maailma lienee tuttu. Lainasin kirjan, koska myrkytysmurhat ovat yleensä minulle enemmän mieleen kuin silpomiset ja muut raa'at tapot. Kirjan alku oli kyllä niin kammottava, että olin vähällä jättää koko opuksen silleen. Jatkoin sentään ja myrkkyjä keiteltiinkin oikein pontevasti, ruumiita oli melkein liiankin kanssa. Juoni jaksoi vetää loppuun asti.

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta. Jos ja kun lisää tulee, luen mielelläni.

1724350.jpg

Karin Fossumin "Hullujenhuone" EI ole dekkari, vaikka dekkarikirjailijana hänet yleensä tunnetaan. Muutama vuosi sitten julkaistu kirja luotaa syvältä masentuneen, itsetuhoisen, nuoren naisen vuotta mielisairaalassa. Kirja kuvaa kymmeniä ihmiskohtaloita. Osa päättyy hyvin, osa huonosti. Niinhän se elämässä muutenkin menee.

Minulle kirja toi jonkinlaista jännitystunnelmaa, kun luettuani noin 3/4 kirjasta tajusin lukeneeni teoksen ja ilmeisesti vain 2-3 vuotta sitten, kirja kun näkyy painetunkin vasta 2005. Miten ihmeessä en muistanut mitään? Ei se ainakaan kirjan vika ole. Kirja on varsin vaikuttava. Siinäpä oli minulla miettimistä, miksi olin halunnut unohtaa koko kirjan niin tyyten?

Hyvä kirja toki kannattaa lukea kahdestikin.