1638258.jpg

Virpi Hämeen-Anttilan ensimmäinen romaani "Suden vuosi" 2003 oli minusta mielenkiintoinen uusi lukututtavuus. Innolla tartuin toiseenkin "Alastonkuvia" 2004, mutta sepä ei tahtonut loppua millään. Luin ja luin ja tuskastuin. Ajattelin, että tämä kirjailija saa jäädä toistaiseksi. Kun kumminkin ystävän pöydällä ajelehti tekijän kolmas romaani "Kolmastoista lapsi" vuodelta 2005, nappasin kirjan mukaani ja sehän oli pian luettu. Juoni tempasi mukaansa heti ensi lehdiltä ja kantoi loppuun asti. Taidanpa vielä lukea seuraavatkin jo ilmestyneet teokset: "Perijät" 2006 ja "Sokkopeli" 2007.

En voi olla ihmettelemättä, millä ajalla ja millä tietomäärällä Hämeen-Anttila oikein kirjoittaa. Viiden vuoden aikana romaani joka vuosi. Varmaankin uusi tulossa jälleen syksyllä. Nainen on töissä yliopistolla, on kaksi kasvavaa lasta kotona ja aviomies. Romaanien lisäksi näkyy olevan novelleja, esseitä, nuorten kirja, artikkeleita, tietokirjoja ja ties mitä sälää. Kyllä siinä tämmöinen tavallinen tallaaja kalpenee kateudesta. Miten joku oikein ehtii ja jaksaa ja osaa?

"Kolmastoista lapsi" kertoo nykyperheen elämästä. Jokaisella on eri sukunimi, eikä paljon muutakaan yhteistä. Pengotaan suvun salaisuuksia. Yllätyksiä löytyy. Synkkien pilvien välistä paistaa kuitenkin aurinko.

Ihan hyvää kesälukemista.