1613105.jpg

Sain aamulla luettua loppuun raskaan kirjan. Kevyt pokkari tyttäreni hyllystä, mutta ahdistava ja tuskainen luettava. Luin sen kuitenkin hamaan kammottavaan loppuun asti. 

Kirja ei ole todellisuuspohjainen, mutta periaatteessa ehkä voisi olla. Kirja muodostuu äidin kirjeistä aviomiehelle. Kirjeet kertovat heidän poikansa järkyttävän kasvu- ja kehitystarinan, joka päättyy tuhoisaan joukkosurmaan pojan lukiossa. Mitä ja miksi?  Tuskainen kysymys läpi kirjan: Mitä ja miksi?

Kirja tuo mieleeni vuosia sitten lukemani kirjan "Nancy". Siinä äiti Deborah Spungen kertoo oman tyttärensä todellisen elämäkerran, varsinainen kärsimyshistoria sekin.

Kun Myyrmäessä räjähti, kun Jokelassa ammuttiin, tunsin toki surua ja myötätuntoa kaikkia uhrien omaisia kohtaan, mutta jostain syystä minua kauhisti ja ahdisti eniten surmaajan omaisten kohtalo. Miten maailmassa he voisivat koskaan jatkaa elämäänsä?

Joskus hyvin nuorena kuvittelin, että hyvä koti takaa lapselle jotain. Hyvän kodin lapsesta ei tule murhamiestä. Nyt tiedän, ettei se mene niin. Kuka tahansa, kenen lapsi tahansa. Yhtä hyvin se voisi olla minun lapseni.

En tiedä, miksi jostain tulee murhaaja. Kirja kertoo pojasta, joka oli alun alkaen erilainen. En tiedä, voiko se olla totta.

Lionel Shriver: "Poikani Kevin". Kirja on saanut 2005 vuoden Orange-palkinnon.