1580751.jpg

Sattuipa sopivasti, kun palautin kirjastoon Bakhtiarin "Mistään kotosin", olikin hyllyssä ihan odottomassa Susanna Alakosken "Sikalat".

Molemmissa kirjoissa on päähenkilönä kuusivuotias tyttö, joka perheineen saapuu Ruotsiin paremman elämän toivossa. Aikakin on sama, mutta mitään muuta samaa ei kirjoissa sitten olekaan. Kun iranilaisvanhemmat keskittyvät sinnikkääseen kielenopiskeluun ja paneutuvat innolla tapakulttuuriin, niin vastaavasti suomalaisperhe ystävineen ratkaisee ongelmiaan yhä lisääntyvällä alkoholin käytöllä.

Enpä ole tainnut lukea montaakaan yhtä raadollista kuvausta alkoholistiperheen elämästä lapsen silmin. Riipaisevaa tekstiä.

Molemmat kirjat peräjälkeen luettuaan, jäi miettimään, mistä erot johtuvat? Onko kyse vain yksilöistä, vai kansallisuudesta, vai koulutuksesta? Miksi sama tilanne ajaa toiset niin toisenlaisiin ratkaisuihin?

Kirja on saanut Ruotsin huomattavimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon.