Maani armaan tähden työtä teen ja rukoilen, siks' kunnes täältä lähden."

1536585.jpg

Käsiini sattui joskus syystalvella "Sodassa koettua" -sarjan edellinen osa, joka kertoo sota-ajasta lasten kokemusten kautta. Kirja oli niin kauheaa katsottavaa ja luettavaa, etten muista montaa samanlaista kokemusta. En ollut tiennyt, en ollut ajatellut, että Suomessakin olivat lapsia sotien aikana kohdanneet ne samat pohjattomat tuskat, kauhut ja menetykset, joista kyllä saaamme nykymedian välityksellä jatkuvasti tietoa maailmalta.

Hyvin varauksella siis aloin selata tätä sarjan toista osaa "Uhrattu nuoruus", joka kertoo nuorison osallistumisesta sotaponnisteluihin.

Kirjat ovat varsin suurikokoisia ja jo siksi vaikeasti käsiteltäviä ja luettavia. Kuvitus on olennainen osa kirjoja. Ainakin puolet palstatilasta on peitetty kuvin ja vallan erinomaisin kuvin, todellakin. Asiatekstin väleihin on siroteltu ihmisten henkilökohtaisia muistoja. Ne ja kuvat ovatkin kirjojen mielenkiintoisinta antia. Perusteksti antaa tietopaketin, selkärangan, johon kuvat ja muistot rakentavat lihaa.

Nuorten osio ei ollut niin raskasta luettavaa ja katsottavaa kuin lasten. Tokihan sota heiltäkin vaati ja vei paljon. Kun kauhistellaan nykyajan lapsityövoimaa ja lapsisotilaita muualla maailmassa, niin kyllä Suomessakin sodan aikana oli molempia.

Aluksi käytettiin nuorten työvoimaa talkootöissä etenkin maaseudulla, kyseessä oli isänmaallinen työvelvollisuus. Sitten perustettiin pikkulotat ja lottatytöt, pojille sotilaspojat ja poikasotilaat. Lapset ja nuoret joutuivat jopa rintamalle tositoimiin sodan pitkittyessä. Kyllä heitä haavoittui ja kaatuikin.

Ihanteellinen isänmaallinen into kantoi ja houkutti  mukaan, auttoi kestämään karuja olosuhteita. Järkyttävä oli lopputulos, kun nuori oli uhrannut elämästään vuosikausia, merkitsi rauha vaiettua hiljaisuutta, vieläpä peittelyä, salailua ja häpeää. Jopa lottamekot ja merkit tuli tuhota. Kesti nelisenkymmentä vuotta ennen kuin sodasta alettiin puhua ja näitä asioita julkisesti muistella.

Eipä ihme, että sodan jälkeen moni nuori oli tuuliajolla. Nuorisorikollisuus lisääntyi voimakkaasti, samoin sukupuolitaudit ja avioerot. Olihan solmittu paljon sota-ajan pika-avioliittoja. Monet kärsivät masennuksesta. Toisaalta sodanaikainen jatkuva työnteko ja ponnistelu jatkui monien kohdalla työhulluutena.

Kirja käsittelee myös sodassa kasvaneiden tunneperintöä. Miten raskaasti se on painanut tulevia sukupolvia nykypäiviin saakka.

Mielenkiintoinen teos. Sopi hyvin luettavaksi Kähkösen jälkeen.

1536580.jpg

1536583.jpg

Tämä lottatyttö ja sotilaspoika ovat ihan omista kokoelmistani.