1549108.jpg

Maria Langista se alkoi. Joskus keskikoululaisena luin "Pimeän elokuun yön" ja jälleen olin löytänyt jotain ihan uutta, dekkareitten maailman. Luin kaikki Langit ja siirryin murharouva Agatheen. Siitä se lähti, sammumaton rakkaus. Toisinaan luen enemmän, toisinaan vähemmän. Välillä kyllästyn murhiin, mutta onhan dekkareissa toki tarjolla muunkinlaista jännitystä.

Aivan erikoinen rakkaus minulla on ruotsalaisiin naidekkaristeihin. Miten ihmeessä ne siellä Ruotsissa osaavat tämänkin asian niin hyvin. Miten voikin olla niin monta hyvää ja tuotteliasta kirjoittajaa, ettei tahdo perässä pysyä. Tällä hetkellä ainakin Karin Alvtegen, Karin Fossum, Inger Frimansson, Anna Jansson, Åsa Larsson, Liza Marklund, Helena von Zeigberg ja ketä vielä... ja Norjassa Unni Lindell ja Anne Holt. Lukemista riittää tälläkin saralla.

Viimeksi siis luin Anna Janssonin "Pääkallovarkaan". Nimi oli jotenkin harhaanjohtava, kai ajateltu myyväksi. Kirja kertoo niin muodikkaasta aiheesta, lapsen katoamisesta. Juoni risteää voimakkaasti myös päähenkilön, rikospoliisi Maria Wernin omaa elämää. Mukava välipala luettavaksi. Ei sen kummenpaa.

Onneksi uusia kirjoja odottaa yöpöydälläni pinottain. Ei lopu lukeminen, vaikka pihatyötkin vievät oman aikansa.