1475193.jpg

Silloin tällöin, oikeastaan aika usein, näkee naistenlehtien ihmissuhdepalstoilla epätietoisten naisten vuodatuksia, joissa he kertovat, miten hyvä ja kiltti aviomies heillä on ja miten kyllästyneitä he ovat ja kaipaavat elämäänsä suurta rakkautta. Joku on sen jo löytänytkin ja kyselee, mitä tehdä. Usein saa lukea kanssasisarilta vastauksen: "Seuraa sydämesi ääntä." Asiantuntija ehkä sentään kehottaa miettimään, mitä hyvää avioliitossasi on.

Kate Kerrigan, oikealta nimeltään Morag Prunty, kirjoittaa tästä, jokseenkin kuluneesta aiheesta. Kirjassa seurataan kahta avioliittoa, isoäitiä ja tyttärentytärtä. Molemmat naiset kokevat avioituneensa väärän miehen kanssa ja mitä siitä sitten seuraa. Naistenlehtimäistä tarinaa on höystetty ikivanhoilla irlantilaisilla resepteillä, joitka eivät erityisesti innosta kokeilemaan.

Kirjassa lukujen nimet jo kertovat onnellisen avioliiton tienviitat: kompromissit, uhraukset, jaettu ilo, kestävyys, kunnioitus, hyväksyminen, uskollisuus, luottamus ja sitoutuminen. Siinäpä niitä on. Hyviä, vanhoja ohjeita, jotka takaavat kestävän tien onneen tai ainakin hyvään aviosuhteeseen. Kyllä.

Kirjaa on viime aikoina kehuttu lehdissä kovasti. Maailmallakin menestynyt. Toimittajaystäväni, itsekin eronnut, suorastaan pakotti  minut lukemaan kirjan. Oli itse liikuttunut kyyneliin asti. Luin, kun sattui käsiini. Ei sytyttänyt minua. Tai no, sytytti kaiken vanhan vihan ja kaunan ja katkeruuden.

Miksi olin niin tyhmä, etten valinnut ketään kilttiä ja uskollista, vaan haksahdin suuren rakkauteni perään. Jos mies on petollinen ja uskoo vain suureen, kaikkinielevään rakkaudenhuumaan, ei auta, vaikka vaimo noudattaisi kaikkia onnellisen avioliiton reseptejä katkeraan loppuun asti.

Varmasti kirja sopii joillekin. Minulle se ei sopinut.